Alanko Ulkoilee

No nyt hieman niitä taustoja joista aioin kertoa seuraavaksi. Olen siis oululainen (kempeleläinen) Helsingissä vuonna -75 syntynyt mies. Lasketteluharrastus käynnistyi Levillä isän serkun perheen välineillä joita saimme lainata ja käydä kokeilemassa laskettelua. Vuosi oli -80. Kiinnostus syntyi ja omat kamat hankittiin. Aluksi käytiin Iso-Syötteellä muutamat kerrat mutta sitten Pikku-Syöte aukaistiin ja meillä oli asuntovaunu siellä ensimmäisenä vaunualueella kausipaikalla. Tämä oli 80-luvun ihan alkua. Pikkusyötteellä oli hyvä treenailla laskettelua, siellä oli hyvä porukka ja paikka oli mukavan pieni, joten lähes kaikki vakioasukkaat olivat tuttuja. Hiihdonopettajat, hissipojat, vuokraamon työntekijät jne. ja hyviä laskukavereita sieltä löytyi myös. Oivon Skipe oli myös hiihdonopettajana siellä ja olikin innokas viemään porukkaa takamaastoihin. Silloin ei kyllä vapaalaskusta vielä puhuttu. Eikä ollut skinejä, eikä randositeitä. Syötteellä oli myös Syötekylän Sytyke niminen seura

Aloitetaan lopusta. Tai ainakin kauden lopusta. Kausi 2017 ei tuntunut oikein loppuvan kunnolla, kun ei missään vaiheessa päässyt laskemaan kunnon loskakumpareikkoa. Siksi olikin hienoa kun vielä osui muista jutuista vapaa viikonloppu toukokuun puolenvälin jälkeen ja päästiin vielä Pyhällä käymään, missä kausi tuntui somekanavien mukaan jatkuvan vielä täyttä päätä. Lunta ja pakkasta riitti ja näytti siltä, että Kuorinkikurun reissu voisi hyvinkin olla mahdollinen. Ennusteet lupailivat hyviä yöpakkasia ja vieläpä lauantaille aurinkoa. Viikonlopun lähestyessä ennusteet kuitenkin rupesivat muuttumaan lämpimämmän suuntaan ja yöpakkaset vaihtuivat pluskeleihin. No olihan toki jo toukokuu pitkällä. Tämä ei sinällään haitannut, pääasia kuitenkin oli, että päästäisin koko perheen voimin retkeilemään. Jos vielä laskemaankin pääsee, niin se olisi jo suuri plussa. Perjantaina kävin töiden jälkeen hakemassa Johannalle Partioaitasta 365-klubilaisille ilmaiseksi lainattavat lumikengät ja sitten